Charcot’n jalan varhainen diagnoosi vaikuttaa merkittävästi hoitotulokseen. Keskeisiä kliinisiä merkkejä ovat tulehduksesta johtuva turvotus, punoitus sekä kuumotus.
Silmämääräisten havaintojen lisäksi jalan lämmön kohoamista voi tutkia käsin tunnustelemalla, iholämpömittarilla tai lämpökuvantamalla. Charcot’n jalan akuutissa vaiheessa jalkojen yli 2,0 °C:n suuruinen lämpötilaero on diagnostinen (1).
Iholämpömittari
Iholämpömittaria käytettäessä tarvitaan jopa 33 yksittäistä mittausta kattavan kokonaiskäsityksen saamiseksi. Tämän jälkeen vertailu suoritetaan toisesta jalasta mitattuihin lukemiin mahdollisten erojen tunnistamiseksi.
Lämpökuvantaminen
Yhteen lämpökuvaan tallentuu laitteistosta riippuen yli 100 000 mittauspistettä, jotka mahdollistavat lämpötilaerojen tarkan havainnoinnin. Lämpökuva itsessään on selkeä, visuaalinen esitys jalkojen lämpötilasta ja sen avulla on helppo valita sopivat pisteet jatkotarkastelua varten.
Jalkapohjien lämpötilan seuranta voi palvella varhaisena varoitusmerkkinä ja käyttökelpoisena lisäkeinona diabeettisten jalkahaavojen ehkäisyssä (2).